tag:blogger.com,1999:blog-74793129322040894592024-02-21T06:30:00.039-08:00ArjenAntiSankariEniten sussa pidän siitä, että oot oma itses etkä ees yritä olla joku normaali ihminen.PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.comBlogger18125tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-82382038560139816472018-05-15T10:50:00.001-07:002018-05-15T10:50:20.932-07:00Vuosipäivitys!Kesähelteinen tervehdys jälleen näin vuoden kirjoitustauon jälkeen.<br /><br />Itseasiassa, ei minulla ole sen tähdellisempää sanottavaa: tuhannen mutkan kautta päädyin lukemaan vanhasta blogistani erästä tekstiä ja sieltä eksyin takaisin tähän blogiin.<br /><br />Luin viimeisen kirjoitukseni sieltä vuoden takaa. Silloin "stunttimies" oli tekemässä muuttoa luoksemme. Tämän jälkeen onhin jo ehtinyt tapahtumaan: muutimme yhdessä isompaan kotiin ja paukautimme karaten vihille viimevuoden talvella. Nyt yritämme kärsivällisesti odotella, kuinka kotimme rakentuu. Ihanan elämänmakuista ja tavallista!<br /><br />Jälkikasvulle kuuluu hyvää ja elämä porskuttaa eteenpäin mallillaan: Nakkis nauttii koulusta ja Bullis aloittaa koulun syksyllä. Tämän jälkeen on saateltu molemmat mukulat koulumaailmaan. Ah sitä Wilma-viestien määrää ensi syksynä...<br /><br />Itse tein männävuonna ammatillisesti irtiottoa, palaten kuitenkin takaisin omaan tuttuun työnsarkaan. Muutos oli loppuviimein siinä, että siiryin asiantuntijatehtäviin kehittämishankkeeseen. Nyt on silläkin sortilla hyvä olla!<br />
<br />
Me voimme hyvin. Meillä on kaikki hyvin. Ihanan tuikitavallista, hyvää, kaikinpuolin maukasta ja normaalia arkea. Pientä elämää, jossa kaikki asiat ovat mukavasti ja juhlaan on aina aihetta.<br /><br />Voikaa hyvin!<br />Ihanaa kesänaikaa kaikille.PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-24085721215642497352017-02-16T08:31:00.000-08:002017-02-16T08:31:13.739-08:00Haasteena työhaastatteluOlen lähiaikoina käynyt muutamassa työhaastattelussa. Haaveenani on vaihtaa hieman sitä tulokulmaa duunissani. Suunnatonta hupia yhden kehitysvammaisen lapsen omaishoitajana sekä äitinä ja yhden kroonisesti keuhkosairaan lapsen äitinä minussa on herättänyt klassinen työhaastattelukysymys.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Mitä harrastat?"</blockquote>
<br />
Kysymyshän sinänsä on helppo. Siihen voi heittää vaikka kulttuurin, kirjallisuuden, lenkkeilyn tai kuntosalin. Mutta mikäli on varustettu yhtä lystikkäällä sarkastisella sielulla ja mustalla huumorilla, kuten minä, mehustelee mielessä ajatus vastata rehellisesti:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Yritän harrastaa järjissään pysymistä." </blockquote>
<br />
Vaihtoehtoisia vastauksia olisi esimerkiksi:<br />
<br />
<b>Lenkkeily</b>: Jahtaan perheeni puhevammalla varustettua erityistä pitkin pitäjää paniikissa juosten, kunnes pentu löytyy pihan marjapuskan alta hihittelemästä.<br />
<br />
<b>Nikkarointi</b>: Yritän korjata näppärästi niitä kaikkia rikkimenneitä huonekaluja ja tavaroita, mistä talouteni täyttyy.<br />
<br />
<b>Pulmapelit</b>: Yritän viidettä viikkoa onkia omituisen muotoista legopalikkaa ja hiuspinniä dvd-soittimesta.<br />
<br />
<b>Lakiopinnot</b>: Luen ilta toisensa jälkeen erityishuoltolakia, lastensuojeluakia, sosiaalipalvelulakia sekä montaa muuta lakipykälää yrittäen ymmärtää, millä oikeudella meiltä edelleen on evätty vapaa-ajan avustaja.<br />
<br />
<b>Itsensä kehittäminen, henkilökohtainen kasvu ja aikuiskasvatus</b>: Useana iltana kasvatan itseäni makaamalla sängyssä nauttien samalla suklaata, tuijottaen seinään. Parhaimpina iltoina jopa elokuvia.<br />
<br />
<b>Lastenkulttuurin kehittäminen</b>: Yritän saada lapseni uskomaan, että maailmassa on olemassa muitakin dvd-levyjä, kuin se yksi ja ainut Fröbeleiden plättä jonka jo naapuritkin osaavat ulkoa.<br />
<br />
<b>Kehopainoharjoittelu</b>: Roudaat perheen erityistä, joka potkii huutaa itkee ulisee, kotiin/lääkäriin/labraan. <br />
<br /><b>Vieraiden kielien opiskelu:</b> Yrität ymmärtää, mitä rakas puhevammainen lapsesi yrittää kertoa hokiessaan "äskemnhannbergefff" - kymmenettä kertaa saman päivän aikana, vaativasti. Samaan kasaan kuuluu myös tukiviittomat ja kiukkuisten ilmeiden syiden metsästäminen.<br />
<br />
<b>Paperisota </b>(vrt. larppaus, sotapelit): Väännät illasta toiseen vammaispalveluihin, kelaan, terapeuteille, kouluun, lastenvahdille, lapsiperheiden kotipalvelulle, taksikuskeille, naapurin Ulla-Birgitille ja opetusvirastolle papereita, joista et itsekään enää tajua yhtään mitään, koska lomake AGT-412563 liitteineen uupuu.<br />
<br />
<b>Ekstereme-urheilulajit:</b> Metsästät lapsen vilkasliikkeiseltä tieltä, kun hän sinne hilpaisi juuri kun käänsit katseesi. Houkuttelet vaarantajutonta lasta pois kalliojyrkänteeltä, männyn latvasta tai talon palotikkailta. Toim.huom - ei sisällä turvavälineitä!<br />
<br />
<b>Kotimaan matkailu: </b>Etsit naapurikaupungista sitä sopimusoptikkoa tai ortoosien valmistajaa, osallistut kuntoutustkurssille tai sopeutumisvalmennuslerille 500 kilometrin päässä kotoa.<br />
<br />
<br />
Iloa elämään, erityiset ihanat ja kaikki erityisen tavallisen ihanat!<br />
<br />PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-69128302181148606812016-11-24T12:26:00.002-08:002016-11-24T12:29:54.183-08:00Uhmaikä loppuu ennen 40v kekkereitä?Bullis on ollut syntymästään varsin temperamenttista laatua. Siitä hetkestä kun sälli saapui maailmaan, olisi maailman pitänyt marssia tämän nuoren miehen mielenliikkeiden mukaan. 9kk iässä hää heitti minua lusikalla päin näköä ilmoittaen, että tästedes hoitaa ruokailut itse. Niin on hoitanutkin, satunnaisia "minua vauvvattaa" hetkosia lukuunottamatta.<br />
<br />
Kävelemään opittuaan oppi samantein polkemaan jalkaa. Oppi myös huutamaan pää punaisena. Tietämään, mitä tahtoo ja ennenkaikkea- mitä ei tahdo. <br />
<br />
Samaan aikaan sälli on ollut maailman hurmaavin, kun haluaa. Toissakesänä oli hulvatonta kun hän halusi lähteä ulos dinosauruspuvussa, mutta ei sitten suostunut liikkumaan se päällä. Ja miljoona muuta viehättävää tilannetta.<br />
<br />
Meillä oli seesteinen kausi. Oli ihana kausi, kaipaamaan jäin. Se kesti kuukauden, viiden ikävuoden jälkeen, noin 5v 1kk iästä 5v 2kk ikään. Tasan yhden kuukauden. Olenkin jälleen löytänyt itseni googlaamasta tutulla hakusanalla "uhmaikä", palannut tutkimaan keskenkasvuisen lapsukaisen psyykettä. <br />
<br />
Uhmis esiintyy viisiveellä sillä, että hänen täytyy saada tietää kaikki. Hänen täytyy myös juuri sillä siunaamalla sekunnillaan päästä kertomaan/halaamaan/kysymään, vaikka puhuen toisten päälle. Veljen auttamisen hetkellä juuri HÄNEN täytyy päästä kertomaan, miten periskoopissa on sinitarraa. Uhmis kieltäytyy myös puhumasta, nykyään laittaa myös alahuulen rullalle. Harvemmin raivoaa pää punaisena - paitsi päiväkodissa. Siellä saattaa kopauttaa kaveria huoletta, saada hepulin aikuiselle, riehua ja mötköttää. Eikä puhu, ei suin surminkaan suostu kertomaan tädeille mitä on tapahtunut. <br />
<br />
Kotona ei ole ollut kovin helppoa, mutta kohti parempaa on menty koko ajan. Kun taas, päiväkodissa viisivuotiaan hallintovalta pääsee puhkeamaan kukkaansa: muita härkitään, pelleillään, raivotaa, käydään päälle. Ei onneksi joka päivä, tasaisesti muutaman kerran viikossa.<br />
<br />
Piipahdimme jo perheneuvolassa, neuvuolapsykolgoilla ja lääkärissä. Lapsesta ei löytynyt missään tutkimuksissa poikkeavaa, no - astma - sitä nyt oli tutkittu jo tovin aikaa. Taustalla nakersi ajatus jonkinlaisesta ADHD-problematiikasta, joka kuitenkaan ei aivan täyty. Ei ollut, ei löytynyt.<br />
<br />
Nuori Herra Bullis on fiksu, filmaattinen ja äärimmäisen toimelias, vauhdikas sekä impulsiivinen. Lukeminen on ihan karvan päässä, peruslaskut onnistuu, osaa kertoa hienoja satuja - mutta turhautuu niin vallan helposti. Bullis toivoo pääsevänsä kouluun, koska "päiväkodissa on ihan tyhmää"- viskariryhmä on hänelle liian helppoa. Toisaalta, jos Söör on yhtään epävarma taidostaan, hän mieluummin kieltäytyy tekemästä kuin tekee huonoa tulosta. Ja mököttää. <br />
<br />
Nautittuani kuukauden kestäneestä maagisesta seesteisestä ajasta, huomasin että jokin oli avannut portit taas. Kuulemma, tässä 5-6 ikävuoden tietämillä, puhkeaa "Kuningasvuodet". Ensimmäinen treenimurkkukausi. Johan näitä kausia onkin ollut. Joten uutta kohti vain.<br />
<br />
Välillä olen miettinyt pääni pahki, mitä olen tehnyt väärin. Välillä olen taputellut itseäni selkään, että hyvinhän tää on mennyt - ellei ois kasvatus ollut kasassa, olisi lopputulema vielä pahempi. Sinkkosen Jartsa sanoi, että jos leikki-ikäisen raivoimpulssit menisi toimintaan asti, ei tällä pallolla tallustaisi yhtään aikuista. Ymmärrän senkin.<br />
<br />
Mukana on mausteet erityislapsisisaruksesta, erosta, uusperheestä, vuoroviikkovanhemmuudesta, kaikesta. Kaikesta on puhuttu avoimesti lapselle, eikä se ihmekään olisi ellei reaktioita tulisi. Toisaalta, empatiakykyä on harjoteltu ja luettu hirmuisasti siitä, mitä veljen kehitysvamma tarkoittaa. Ensimmäisen kerran tänään laps itse osasi vetää kaksi viivaa yhteen: Velipoika oli kakkoshommilla huusin puolella, kun pikkuvelli jäi miettimään miksi koulussa olevalta lapselta puhdistetaan peräpeili aikusen toimiesta. Huuteluun kyllästyneenä komensin että odota nyt hetkinen ja mieti sillä aikaa miksi. Bullis valaistui: "AINIIN, se on se KEHITYSVAMMA". Tästä tuli pisteet kotiin ja kehut, kyllä, siksi.<br />
<br />
Joten kai tällä taipaleella niitä välivoittojakin tulee. Ja kertokaa rakkaat ihmiset, että teilläkin asuu kotonanne maailmanvaltijan elkein toimivia viisivuotiaita. Ainakin Google osasi kertoa monta monituista tapausta.<br />
<br />
<br />
Mutta, kuten eräs ikäihminen aikanansa sanoi:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><b>"Ensimmäiset 40 -vuotta on vaikeimpia. Sitten helpottaa." </b></i></div>
<br />
Sitä kohden siis! <br />
<br />PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-51044022207786005242016-11-23T11:09:00.000-08:002016-11-23T13:45:34.583-08:00Maailma makaa mallillaanKuin hetken mielijohteesta, pölähdin kurkkaamaan että mitä on viimeksi ajat sitten kirjoitettu. Samalla naurahdin, että aikalailla on joku sisäisen kellon tsekkaus menossa: viimeksi tasan vuosi sitten hihkuin että täällä ollaan. Pitääkö siis ottaa tsekkaus?<br />
<br />
- Naggis aloitti koulun. Se oli isoa ja pelottavaa ja karmivaa - MINULLE. Penska taasen on hihkunut riemusta alkaen päivästä yksi. Taksi tuo ja vie- se toimii upeasti. Koulu toimii upeasti. IP-kerho ja loma-ajan kerhot toimii upeasti. Koulussa on jopa lääkäri, se historiallinen hahmo jota emme kehitysvammapoliklinikan aikana ole koskaan kunnolla tavanneet.<br />
<br />
- Bullis, noh - on Bullis. Tyyppi on fiksu ja filmaattinen halutessaan, haluamatta hän muistuttaa lähinnä pyörremyrskyä. Opettelee lukemaan, koska tyhmä äiti ei osaa vasta kysymyksiin kuten<br />
<blockquote class="tr_bq">
Miksi maailman vesissä on niin paljon vettä?<br />
Miksi oli liitukausi ja triaskausi ja kivikaudella ihmiset?<br />
Miksi vauvat ei tule ulos navasta?</blockquote>
<br />
- Minä. No, olen minä. Yritän selviytyä arjessa työn, lasten ja kaiken sen välillä, mitä sinne väliin mahtuu. Paljon olisi kerrottavaa siitä, kuinka ihmisen pälli vaan tuppaa leviämään, kun tukipalvelut perheille/erityislapselle/erityislapsiperheelle on naurettavan paskat, puhumattakaan yksinhuoltaja-erityislapsiperheestä. Nyt oon pääsyt jo eroon vaiheesta jossa sanon kauniisti (kesti noin 7-vuotta) ja olen tykitellyt ihan suoraan "eiooeituun"-myyjille vammaispalveluissa että teidän palvelunne on aivan naurettavat. Parastahan oli, kun erehdyin käymään perheneuvolassa - no siitä kupletista täytyy kertoa ihan erikseen joku kerta. <span style="font-size: xx-small;">*/mental note, kirjoita "PERHENEUVUOLA VAIN NORMEILLE" - postaus.</span><br />
<br />
- Me. Niin siinä kävi, meitä on nykyään me. Kaksi lasta ja äiti, sekä bonusperheenjäsen. Tästä enemmän, kai joskus, mutta nyt vaan voi todeta että kaikkea se elämä eteen roudaa. Virallisesti täällä vielä elellään kukin omassa kodissaan, mutta ennenkaikkea kekarat ovat ryhtyneet kyseinalaistamaan aikuisten eri osoitteet. No joo, ehkä me akuisetkin. Aikalailla.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Miksi Stunttimies asuu omas kodis eikä täällä meidän kanssa?<br />
Miks Stunttimiehen pitää mennä aina omaan kotiin?</blockquote>
<br />
Noh. Perheen Bonusjäsen (aka Stunttifaija/Bonari/Stunttimies/Bonusmies) on löydetty kehä kolmosen ulkopuolelta. Sielläkin on siis eloa, epäilin tuota kyllä aikana hartaasti - mutta on, muutakin kuin poroja ja satunnaisia festareita. Nyt Stunttimiehen duunina on roudata pakettinsa tänne, mutta se ottaa aikaa. Elämänsä uudelleenorganisointi on kaikille työtä vaativaa juttua, vaikkakin se olisi kuinka mieluisaa.<br />
<br />
Mistä mä sit nyt sain innon taas naputella?<br />
Stunttimiehen tietokone tuli tänne mun luo. Mulla on kuulkaattes ihan näyttö ja näppäimistö, tietokone ja tietokonepöytä! Kelpoo ihmisen kirjoitella. Joten saattaa olla, että kaiken keskellä mä taidan jälleen innostua kirjoittelusta.<br />
<br />
Joulunaikaa. Talvea, synkkää sysipimeää, loskaa, vettä ja uhkailua vakoilevilla joulutontuilla!<br />
Sitä kaikkea teille!<br />
<br />
Palataan!<br />
<br />PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-40945437031185573772015-11-22T08:03:00.002-08:002015-11-22T08:03:30.372-08:00Parin vuoden jälkeen.Ikään ei aikaan ole kertomuksia pukannut.<br />
<br />
Vedetäänkö tiivistelmällä nopeesti viimeiset kaksi vuotta? Kukaanhan ei jaksa lukea mitään pitkiä sepostuksia sieltä, täältä ja tuolta. Tiivistä, sillä mennään!<br />
<br />- Lapset kasvaa, pitää meteliä, on vauhdikkaita.<br />
- Minä käyn töissä, kutistun, pidän meteliä ja olen vauhdikas.<br />
- Viime vuonna erosin, muutin omaan kotiin ja aloitin uuden arjen.<br />
- Sen jälkeen kun olin huutanut tukka putkelle kaikille miehille joita vastaan tuli, että ensimäistäkään en tahdo tapailla, ketään en ota, mitään en alan, olen sinkku ja ikuisesti, noh arvaatte varmaan mitä kävi. Kuin vahingossa.<br />
<br />
Nyt maailman pyörittyä taas muutaman mutkan verran ympäri, katselen maailmaa ja matkustan mukana. Nakkelbärg aloittaa koulun ensi syksynä, Bullenberg kasvaa ja vauhdittuu päivästä toiseen.<br />
<br />
Töitä, arkea, uudenlaista elämää.<br /><br />Enkä voisi olla onnellisempi!PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-35632462349925414942014-06-05T13:29:00.001-07:002014-06-05T13:29:15.989-07:00Kesä kurkkii!Näin on taas vierähtänyt tukeva tovi siitä, kun olen viimeksi ehtinyt hihkumaan elonmerkkejä. Vedetään siis nopea briiffi. <br /><br />Lapset voi hyvin, Isompi puhua pälättelee ja Pienempi mennä toheltaa. Polkupyöräily lienee kesän kuumin hitti, leikkipuistoissa valloitetaan urakalla kiipeilytelineitä. Sällit on jo kuin kaksoset. <br /><br />Töissä pitäisi jaksaa päkertää vielä vajaan kuukauden verran ja sitten saakin jo laskeutua lomalle. Duunissa on uusia tuulia, organisaatiouudistuksia, asioita jotka tuo uusia mahtavia haasteita. Työnkuva muuttuu hieman, pääsen pohdiskelemaan, tutkimaan ja kehittämään enemmän. MAHTAVAA!<br />
<br />Arki on hyvää. Luovaa, ongelmanratkaisuja joutuu pohtimaan päivittäin, hermot palaa monta kertaa, mutta arki on hyvää - jokaisessa välissä ehtii nauttia hengenvedon verran. Heinäkuussa kokeillaan sitten sitä elopellossa olemista. "Lomalle" - eli määritellylle ajalle lasten kanssa, jolloin touhutaan tukka putkella ja yritetään vetää välissä henkeä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcYtsI0yBt_e2IZ-FlW151-PpOrpTb3xsgRq-ko9Ji9vojngbxUb0kUUK42ALi9Rq6HWoo15KufnL5s_YEkuVu9cVucSi1EXyIdkWf_C_0bJUISKJ_I6zG2PK9LX6cYzwjTaxBDGcgSJwU/s1600/yhdistelma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcYtsI0yBt_e2IZ-FlW151-PpOrpTb3xsgRq-ko9Ji9vojngbxUb0kUUK42ALi9Rq6HWoo15KufnL5s_YEkuVu9cVucSi1EXyIdkWf_C_0bJUISKJ_I6zG2PK9LX6cYzwjTaxBDGcgSJwU/s1600/yhdistelma.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br /><br />Viikonloppuna vedän hetken henkeä arjen askareista ja lähden ystävän kanssa pieneen reisuun. Tekee todella hyvää! Oma aika, antaa perspektiiviä perheajalle. Mahtavaa!<br /><br /><br />Aurinkoa kesään, iloa päiviin ja voimia arkeen.<br />
<br />PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-6195982170117778442014-04-08T10:31:00.003-07:002014-04-08T10:31:47.296-07:00Kevät kolisee!<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6jZbYoqi890AJjxGKowe6b49Y0AuJT352zQ9xA7uqkkjK_Vjj_ZZnVussAkt2hyphenhyphen7JnaSg91mDJJl3F54Bq1aCP-SVCXJ30kfV1EPvLZVKvdZL8U-avLaevZzoUxFBQM8HG7JSgWZEGDdy/s1600/leikkivat.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6jZbYoqi890AJjxGKowe6b49Y0AuJT352zQ9xA7uqkkjK_Vjj_ZZnVussAkt2hyphenhyphen7JnaSg91mDJJl3F54Bq1aCP-SVCXJ30kfV1EPvLZVKvdZL8U-avLaevZzoUxFBQM8HG7JSgWZEGDdy/s1600/leikkivat.JPG" height="320" width="213" /></a>Niin sitä aika rientää! Kevät mennä kolkuttelee kaikilla ovilla. Kauhiasti pitäisi jaksaa puuhata ja innostua, mutta mullapas se vaan on kovin vähäistä. <br /><br />Mitäs kevääseen on kuulunut? Kiirettä, lähinnä. Olen vakuuttunut siitä, että ruuhkavuodet on kevyt ilmaisu. Kello neljän liikenneruuhka Tokiossa kun joku on ajanut toitsulla mällin-vuodet ois ehkä parempi ilmaisu. Koko ajan pitäisi ehtiä ja olla ja mennä. Joka ilmansuunta lapsista vanhuksiin vaatii omansa, jossain välissä sitä pitäis muistaa vielä itsensä. <br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjldXvg5Em5P3vQUTSNiijcbihkcHuz4stdIKnl2EIB9KM5Rp6hQfDWZ8-hjKhjktuvBvmJpHLHlnAoNT0K3pzM_ToYkqeOLHxUpcUMNdXk1bATXjpyJKbJn5P8ObJyWsSyB59nnxhqhYRk/s1600/patkatanssii.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjldXvg5Em5P3vQUTSNiijcbihkcHuz4stdIKnl2EIB9KM5Rp6hQfDWZ8-hjKhjktuvBvmJpHLHlnAoNT0K3pzM_ToYkqeOLHxUpcUMNdXk1bATXjpyJKbJn5P8ObJyWsSyB59nnxhqhYRk/s1600/patkatanssii.JPG" height="213" width="320" /></a><br /><br /><br />Lapsille kuuluu hyvää. Ekavekara on aloittanut tanhuharrastuksen jota suurella innolla harrastaakin. Hää sai myös uudet silmälasit, joiden kanssa nyt opetellaan oloa ja eloa. Ekavekaralle ne nyt onkin ihan ok, mutta tuolle Tokakakaralle ne taas eivät: viimeksi tänään Veikan lasit riistettiin ja niitä aseteltiin rubikin kuution tyyliin todella solmulle...<br /><br />Työssä on edelleen omanlaisensa kuherruskuukausi. Töihin mennessä on suurimmaksi osaksi hyvä mieli ja sieltä tullesakin on kiitollinen, että on virka mitä toimittaa päiväsaikaa. Lasten sairastelu on kyllä verottanut aika paljon, kun ei oiken tiedä millä hoitaisi Sen Kaiken. Kun pitäisi olla töissä ja kotona ja kuka kipeenä ja mistä rööristä sitä räkää. <br /><br />Työssä minulla on taas muutoksen tuulia ilmassa. Organisaatiot elää ja ihmiset siellä sisällä. Aina välillä sitä toivoisi superstabiilia tilaa missä kaikki olisi äärettömän tylsää - taas toisaalta tahtoisi että koko ajan tapahtuis. koita ny siinä sitten päättä.<br /><br /><br />Mutta kesää kohti mennään! Tänään lyötiin lukkoon lomaviikot, jäipähän jäljelle vielä syksyksi viikon verran. Isäntä lupasi, että jossain välissä saan pitää ihan Oman Loman reissun, eli ajattelin karata yöksi-pariksi ihan omiani tekemään. Kummasti hotsittaisi joku täysihoitohotla jossa on uintiosasto. Tai sitten pitää lähteä ystävien luokse laittamaan ranttaliksi!<br /><br />Iloista keväänloppua - täällä sitä ollaan!<br />Elossa, kaiken arkikaaoksen keskellä. <br />ps. Energiaspurtti iski, jaksoin tänään vaihtaa jopa keittiöön verhot! Salainen Marttahenkisyys pukkaa pintaan. ApuvA!PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-12689356665169030142013-12-20T11:04:00.002-08:002013-12-20T11:04:26.662-08:00Ihan Itte Tein!<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jouluna voi vaikka poltella nämä kynttilät, jotka ihan itte omin pikku kätösini väkersin. <br />Kyllä on taas aikaansaanut olo. Tolussa uitettu sukka soffan alle, valot pimeäksi ja kynttilätunnelmaa. <br /><br />Juu, en joulusiivoa tai hössötä. Mä vaan oon, tän meidän lauman kanssa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9XinDPIjsAD2q8HcG4JlN3ZmXZWPX7SXRyTT6PWF_FhCzd-i0jIOH0CB7_vleC-VKN-1dWO6qAq43NdzlGPUfeNThmHz9DkSVcaINyif0RdUIb24GTeENaSsIiT2xFQ80iQZ3V-2crg_2/s1600/1497499_10151901720828867_1798963808_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9XinDPIjsAD2q8HcG4JlN3ZmXZWPX7SXRyTT6PWF_FhCzd-i0jIOH0CB7_vleC-VKN-1dWO6qAq43NdzlGPUfeNThmHz9DkSVcaINyif0RdUIb24GTeENaSsIiT2xFQ80iQZ3V-2crg_2/s320/1497499_10151901720828867_1798963808_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br /><br />PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-41317111621388101022013-11-29T10:44:00.001-08:002013-11-29T10:50:57.481-08:00Stayin' alive!Hellurei ja hellät tunteet!<br />
<br />
Täällä sitä ollaan, yhä. Ruuhkavuosia kuluttamassa ja säntäämässä joka ilmansuuntaan. Arki on, noh, kauniisti kuvailtuna hektistä. Aamulla ylös, natiaiset tarhaan, vanhemmat duuniin, duunista hakeen muksut ja siitä kotiin. Iltaisin väsyttää hävettävän paljon ja sitäkin useammin kiristää - eli agressiivissa todettuna vituttaa.<br />
<br />
Mutta. En ole paremmin voinut aikoihin. Vaikka kuinka sitä leipoo ja vääntää, olen silti äiti jonka psyykkeelle on parasta olla töissä. Tehdä päiväsaika jotain aivan muuta, nauttia työkavereista ja mahtavista asiakkaista. Olla fiksun (ha ha) ihmisen roolissa, ratkaista ristiriitoja, ongelmia, haasteita. Olla tiimeissä puhua ammattijargoniaa lääkäripalavereissa ja siemailla täysin otten sitä fiilistä, mitä työ parhaimmillaan voi antaa.<br />
<br />
Kun iltapäivästä hipsii kotiin rääpäleiden kanssa, saa heittää koko ammattiviitan nurkkaan ja olla kotona. Olla vain, oma itsensä.<br />
<br />
Isännällä on omat harrastuksensa ja menonsa - minä yritän kovasti kompensoida keksien itselleni menoja. Koska se on tässä elämänvaiheessa silmä silmästä ja vapaailta vapaaillasta.Ystäviä tulee nähtyä hävettävän harvoin, mutta on todettava että sosiaalinen media sekä handsfree-puhelimet mahdollistavat kommunikaatiota. Sillä mennään. Silti jossain väleissä sitä kerkiää morjestaankin.<br />
<br />
Taaviaisella on nyt syksyllä "huoltoviikot". On vammaispolin palaveria, psykologin tutkimusta, kuntoutushakemusta muuta pakollista menoa. Rehellisesti, on fiilis että tekis mieli sanoa tälle armadalle ammattilaisia, että voitteko nyt vaan tehdä työnne. Että ei tarttis rustata raksia joka paperiin ja ihmetellä, kuinka kivasti laps leikkii pallolla. Kun tää arki vaan rullaa, mukavasti.<br />
<br />
Uutena yllärinä tässä sopeudutaan keliakiaan. Taaviaisen verikokeista paukahti ylläri, siellä huutaa hoosiannaa joku keliakiamarkkeri. Uudet verikokeet ja tähystys, sitten aloitetaan gluteiiniton elämä. Tässä samalla testataan koko konkkaronkka - koska vaikka kundin pohjadiagnoosiin kuuluu kohonnut riski keliakiaan, niin silti sen mahdollisuus ilmiintyä muissakin meissä on olemassa. Kellu ei ahdista, uutta oppimaan vaan. On niin pal pahempiakin asioita tässä maailmassa, notta mitä yhdestä gluteiinista!<br />
<br />
Tääl myö ollaan, elos, hyvinvoivana ja omina itsenämme.<br />
Arki vie ja me seilataan mukana!<br />
<br />
<br />
Mukavaa joulunodotusta, ystävät! Tontut kurkkii, joten ei kettuilla kumppanille.PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-45163809104116925632013-08-12T11:39:00.001-07:002013-08-12T11:41:27.999-07:00Kesän yhteenveto - eli kuinka sieltä tähän.Kiitos Sanna, kun kaipailit. Oon todella ollut ihan luvattoman saamaton kirjoittamaan. Ideoita ois aiemminkin ollut, mutta sohva ja jäätelö ovat iltatuimaan vetäneet minua puoleeni maagisella voimalla.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg685RSqV8QaiUu-X4xFP7Dp_CTEUfCWT13bmjk4TonnJNSVgfFT_cDl4Lg7uJocS9whHPsri5eRfu9rN4zzHQh308-1okTKW7C-Cq5mav9oteTY1IEMKI9-Ma68yiZ7-csQrR7PJu9CAhW/s1600/nukkuu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg685RSqV8QaiUu-X4xFP7Dp_CTEUfCWT13bmjk4TonnJNSVgfFT_cDl4Lg7uJocS9whHPsri5eRfu9rN4zzHQh308-1okTKW7C-Cq5mav9oteTY1IEMKI9-Ma68yiZ7-csQrR7PJu9CAhW/s320/nukkuu.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
Kesä tuli ja kohta jo menikin. Mies on ollut nappuloiden kanssa kotona, edelleen elelee jossain harhassa ja luulee olevansa lomalla. Minä myös elän jonkinasteisessa aikuisharhassa ja luulen myös olevani lomalla- töissä. Päivät kuluu arjen askareita suorittaessa, varsin riemukkaasti kun saan rynnätä aamulla suoraan töihin kaffelle.<br />
<br />
<br />
Kesällä on tosikko oppinut puhumaan, omalla luovalla tyylillään. PÄÄKII -tarkoittaa esimerkiksi käärmettä. EI, Eihaluu, Einyt - ne taas tulee sujuvasti. Myös EI AUTA hallitaan. Koska, pitäähän pian kaksivuotiaankin osata vaikka halkaista atomi, ihan itte. KEEPELE!<br />
<br />
Esikko taasen on rynninyt täyttä tahtia elossaan etiäpäin. On opittu kiipeilemään, uhmaamaan uudella erittäin tehokkaalla ja verbaalisella tavalla, (ei käti äiti tyyyhmä) - ja olemaan oma ihana ittensä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGuGzc3c2n7FOPVL-9TYQOgTEX6NpTyoIbZZZICDsKco9-heM1Z1I0CG3_EeMVUVMF3QyssyQMKejtSo5GTLD7YX1dOlXzW3v8TTp6XT7BPtdD-gFaGl8lVIfvlqNgywhab4rDjm4GamyV/s1600/poikaset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGuGzc3c2n7FOPVL-9TYQOgTEX6NpTyoIbZZZICDsKco9-heM1Z1I0CG3_EeMVUVMF3QyssyQMKejtSo5GTLD7YX1dOlXzW3v8TTp6XT7BPtdD-gFaGl8lVIfvlqNgywhab4rDjm4GamyV/s320/poikaset.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Mökkireissuista havaitsin, että se sekopää joka väittää kahden keskenkasvuisen uhmaikäisen kanssa mökkeilyä rentouttavaksi, omaa joko saatanan hyvät lääkkeet tai aidatun tontin. Me ollaan kahtena viikonloppuna oltu tuolla pohjois-karjalan perämetsien ytimessä havaitsemassa, että edes pierukaan ei rentona livahda näiden pentujen kanssa.<br />
<br />
Syksymällä puhevammaisten viikon yhteydessä saatte ehkäpä nähdä pienen videon minusta ja Nakista. Kun videon kuvaukset oli tehty, löin kättä otsaan kun tajusin että taas olen ollut jossain aivopieremässä. Kun minulta kysyttiin, että mitä puhevammaisuus merkitsee meille, livahti suustani epäfiksusti että eipä mitään - kun ehkä olisi pitänyt selventää että ei mitään erityistä tai negatiivista. Noh. Elämä on, katsotaan kun pätkä saapuu editoinnista, että kuinka siinä käy...<br />
<br />
Niin ja se putkiremontti/linjasaneeraus alkaa olla loppusuoralla! päästää täältä pienestä city-kaksiosta syyskuussa takaisin omaan kotiin, jossa on keittiö ja kylppäri sekä vessa laitettu vallan uusiksi. Koti-ikävä korpeaa. Tänään kävin tsekkaamassa ja ihastelemassa, miten hienot valinnat oltiin laatoille tehty.<br />
<br />
Ja joo, oli se äiti kerran kesässä viihteellä! Kuva sisältää runsaasti luokatonta pelleilyä. Ha. "Et varmasti pysty punnertamaan ja juomaan sun colaa samaa aikaan!" - PYSTYIN!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTnNrfPsOq_hxAADtmM5E5xK6Ku_pE_60Pbjnyx07sdKCQ3kUT8yfqbuIdCAUvp1DJx7lhDa5E3b8t8Vti-xmiLM_0z6Fqt1WMKsTbNDJ0_4_xwASjvk-lBuHztvU7h3lhcGU7JDWcqP2h/s1600/aham.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTnNrfPsOq_hxAADtmM5E5xK6Ku_pE_60Pbjnyx07sdKCQ3kUT8yfqbuIdCAUvp1DJx7lhDa5E3b8t8Vti-xmiLM_0z6Fqt1WMKsTbNDJ0_4_xwASjvk-lBuHztvU7h3lhcGU7JDWcqP2h/s320/aham.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Pitäkää huolta! Kun illat pimenee, juttua pukkaa taas, ihan varmasti. Täällä ollaan, syksyä odottelemassa. Mun lempparivuodenaikani...PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-82652880934917968812013-06-28T13:29:00.000-07:002013-06-28T13:29:06.184-07:00Coregonus albulaMuikut.<br /><br />Pojat sai kerran kaverilla kyläillessämme uunituoreita, vastapaistettuja muikkuja. Se oli menoa sitten. Alla olevat kuvat varmaankin kertoo, mitä mieltä sällit niistä on. <div>
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAfGENhrkbf-uC3USXHMR0u-1fDFvJu6c0SyMJ4zTun4nDqECb872N0l0xfE5UnC7dzBT3A25zYJmLL4ZcfnKYy46_WKOlkX-F13e3pDmF6omoOm4I-hYMqYNov6wHJOZaDWJeGATsVEeZ/s1104/muikkufanit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAfGENhrkbf-uC3USXHMR0u-1fDFvJu6c0SyMJ4zTun4nDqECb872N0l0xfE5UnC7dzBT3A25zYJmLL4ZcfnKYy46_WKOlkX-F13e3pDmF6omoOm4I-hYMqYNov6wHJOZaDWJeGATsVEeZ/s320/muikkufanit.jpg" width="320" /></a></div>
<br /><br />Mun mielestä muikut on kamalia, haisevia ja kaikinpuolin vastenmielisiä. Mutta mä en niitä syökään. Mä oon aikuinen, mä saan sanoa ruoalle HYI.<br />
<br />
<br />
Ps. Huomenna on äitin rai rai rai - sunnuntaina ai ai ai.</div>
PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-22428070986630000022013-06-23T10:59:00.003-07:002013-06-23T10:59:56.392-07:00Lettuja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKnjvrmiNtEhtyfKRdzhEV_8JZj5qgHP9MLIvyOgdkiA-Zjd2vo4byvm2ONFQgSw4I1UkSvVKzeUNuT1uPCsyW5jtFKUKcGF1B68gMZc1pO-CSBQiw3cDkrzQmAYvnJVGq4f_e1jqQR-Up/s1600/letut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKnjvrmiNtEhtyfKRdzhEV_8JZj5qgHP9MLIvyOgdkiA-Zjd2vo4byvm2ONFQgSw4I1UkSvVKzeUNuT1uPCsyW5jtFKUKcGF1B68gMZc1pO-CSBQiw3cDkrzQmAYvnJVGq4f_e1jqQR-Up/s320/letut.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Mieheni paistoi lettuja vs. minä paistoin letun. Jätän homman siis jatkossakin isännälle... Lapsetkaan ei tykänneet. Oivoi, joutuu itse syömään...<br /><br />Hyvää toipumista juhannuksesta itse kullekin. Huomenna SAA mennä töihin!PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-4718109144874728992013-06-22T11:24:00.003-07:002013-06-22T11:24:27.903-07:00Kiukkulintujen valtakunnassaTänään tehtiin retki änkkärileikkipaikalle. Esikoinen ällistytti meidät rohkeudellaan - sinne hää paineli muiden perässä. Minua tais jännittää enemmän, mutta onneks oli kolmiolääkkeet selkäkivun vuoksi alla, niin en kerennyt slaagata!<br /><br />Rohkea pieni miäs!<br /><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixoT2DCSzlih117XxAraYsa1HZdiAsgcdJHchQI2JrAnMyGkr3MuxQWHEhiJCg-rGVlJNj8ZRIqM47E0LJe1nX1lAOOqyqy1VFCKdbP1RydTKc6MSAJr-j6TL4nzFD8m2HUqCYX9WAghB9/s1600/ankkaripuiston+valloittaja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixoT2DCSzlih117XxAraYsa1HZdiAsgcdJHchQI2JrAnMyGkr3MuxQWHEhiJCg-rGVlJNj8ZRIqM47E0LJe1nX1lAOOqyqy1VFCKdbP1RydTKc6MSAJr-j6TL4nzFD8m2HUqCYX9WAghB9/s320/ankkaripuiston+valloittaja.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Yks hepslaagi tuli köysissä kiipeillessä: Sälli huus kuin sika paketissa eikä osannut päättää mennäkö ylös vai alas. Äitee sitten tuuppas ahterista ja matka jatkui nauraen. Ihme vekotin tuo kakara!</div>
PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-69484901116419711342013-06-21T11:56:00.000-07:002013-06-21T12:02:55.740-07:00Paskamutsilasta, päivää.Voi elämä.<br />
<br />
Tässä taas sitä näkee, miten genetiikan arpapelissä on unohdettu mulle jakaa se pullantuoksuinen äiteenpallero-osio.<br />
<br />
On ihanaa että ollaan kolme päivää koko perhe vapaalla. On ihan penaalista, että valitettavasti tuo kolme päivää tuntuu kuin työleiriltä. On tiskit, on pieni ripulitauti lapsilla, kiukkunen puoliso ja selkäkipuinen äiti. Tänään päiväunilta herääminen oli eniten perseestä - minulle nimittäin. Isäntä karjui jo monta kertaa että nouse nyt ja mä huusin ärräpäitä takaisin. Kerrankin kun on sauma pötköttää, mies repii ylös. Nousin sitten ja annoin lapsille välipalan.<br />
<br />
Muistini mukaan meiden perhe taisteli tuon tavan kanssa -useamman vuoden. Mutta kyse oli miehestä ja aamuista. Aina, joka helvatin viikonloppuaamu, isäntä nukkui pidempään ja vatkutti nousemistaan. Se verenpaineen taso mikä mulle nousi silloin, oli sfääreissä. Koska olen epäkypsä ihminen ja helvetin pitkävihainen, muistin tänään muistuttaa niistä vuosista. Ois taas pitänyt kuitenkin olla jalompi ihminen ja olla asiasta hiljaa- kiukutteluahan siitä syntyi.<br />
<br />
Kun oli tiskattu ja kokattu ja siivottu ja hattuunnuttu, mentiin käymään Talin siirtolapuutarhan juhannuskekkereissä. Isompi ipana pääs onkimaan ja sai siitä lahjaksi superpallon. Siin onkin kaikki mitä asunto kesällä tarvii. Sirpaleita superpallon ansiosta.<br />
<br />
Mä nyt jatkan kiukuttelua hetkisen verran ainakin. Kun se selkäkin on kipeä ja kotona on työleiri. Mutta ehkä huominen on parempi - viimeistään maanantai. Silloin paskaäiti nääs pääsee töihin. Ha.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5mqXaaaOzUc5FjtlSwCa1Ewgere-rvCn0AfXVRxujYlNxgLT3xMifDipUNEdDm1C1wvmTpnyR5k0Z70R__QmR1cyGcEqfx3zO81MhgsrTjwbhyLjoGsMhbUXtHQ4eCjHQnWTP4EO6DP3/s1600/aalapset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5mqXaaaOzUc5FjtlSwCa1Ewgere-rvCn0AfXVRxujYlNxgLT3xMifDipUNEdDm1C1wvmTpnyR5k0Z70R__QmR1cyGcEqfx3zO81MhgsrTjwbhyLjoGsMhbUXtHQ4eCjHQnWTP4EO6DP3/s400/aalapset.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tässä kuvassa piti olla kaksi kaunista pellavapäätä kirmaamassa puun ympäri.<br />Ei ole. Toinen karkasi puun takaa marjapuskiin. Se siitä, ei saatu tunnelmaltaan</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
kaunista juhannuskuvaa. Mutta saatiin esittää meidän perheen iltalaulu isolle yleisölle.<br />Se meni jotakuinkin näin; "WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ EIIIIIIIII EIIIIIIIII WÄÄÄÄ".</div>
<br />PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-48095965427489997252013-06-21T10:31:00.001-07:002013-06-21T10:31:14.910-07:00Hyvää juhannusta!Mittumaari on täällä. <div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDnG3WNxTfWHnioM2AsAbuvIM4YadIfq2C8pGSYymle58U8egT1Gzicg4-pNa6J0aTgiIY8jk5H2QyoXUU0I3C3mnmCqcSTroLawyLAZgzLcFb447zRDA-Fvlt2C3sIr1wtXEGIcQu1vVv/s640/blogger-image-60757173.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDnG3WNxTfWHnioM2AsAbuvIM4YadIfq2C8pGSYymle58U8egT1Gzicg4-pNa6J0aTgiIY8jk5H2QyoXUU0I3C3mnmCqcSTroLawyLAZgzLcFb447zRDA-Fvlt2C3sIr1wtXEGIcQu1vVv/s640/blogger-image-60757173.jpg"></a></div></div>PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-71482213086445447062013-06-14T11:43:00.001-07:002013-06-14T11:43:18.686-07:00TyöTässä menneenä parina kuukautena olen viimein saanut tajuta, miten tärkeä rooli elämässä on työllä. Miten valtavasti mielekäs työ voi tukea omaa arkea, omaa jaksamista ja minuutta.<br /><br />On ihana herätä aamulla, lähteä liikenteenseen ja mennä töihin. Jos olen toimistossa, saan juoda kahvikupillisen tsekaten päivän duuneja, heittäen huulta työkavereiden kanssa. Jos menen suoraan asiakkaalle, pääsen heti tohinaan mukaan.<br /><br />Ajan päivittäin n. 100 kilometriä, se on omaa aikaani. Nautin suunnattomasti aamuisista ajamisista, kun saan kuunnella suomipopin räävitöntä aamulypsyä. Välillä tekisi mieli ajaa ylimääräinen lenkki ja myöhästyä vähän tapaamisesta, jotta kuulisi setin loppuun. Mutta ei, kiltisti suuntaan asiakkaan luo.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwFN70itjNGcwB1BGIkA5-H6xRfMwzt4ayG14aKf_-L0GTM7DTLuckxWbTWc_0GaptiUvmhzSTz9XtimrVqSuVQQCekHwDVdFrTSBCOl-jYrM4eE59szNywzVvUGDWM6MUrX1ZUdZsOCAV/s1600/arjenantityo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwFN70itjNGcwB1BGIkA5-H6xRfMwzt4ayG14aKf_-L0GTM7DTLuckxWbTWc_0GaptiUvmhzSTz9XtimrVqSuVQQCekHwDVdFrTSBCOl-jYrM4eE59szNywzVvUGDWM6MUrX1ZUdZsOCAV/s320/arjenantityo.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joskus kiireessä lounas syödään seisten auton konepelliltä.</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br />Toiset päivät on niin kiireisiä, että vessapaussikin on luksusta. Sitten on toimistopäiviä, jolloin saan keskittyä omiin hommiini, heittää villasukat jalkaan ja tehdä töitä. Nauttia siitä kaikesta.<br /><br />Kun olen tullut töistä kotiin, olen usein väsynyt. Mutta, väsymys on erityyppistä. Lapset ovat suloisempia ja niiden kommervenkkejä on helpompi sietää. Miehen mutinat ruokalakkoilevasta lapsesta tai paskapyykistä laittaa hymyilemään. "Mä niin tiedän mitä toi on ja nyt MÄ saan tehdä töitä".<br /><br />Työ. Mikä ihana velvollisuus, mikä oikeus. Työ josta nauttii on etuoikeus. Ja sen etuoikeuden olen saanut. Siitä olen äärettömän kiitollinen. Ja kaiken perästä niin pal parempi äiti ja puoliso.PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-71811095690897216762013-06-05T13:14:00.001-07:002013-06-05T13:14:10.196-07:00Julkisen liikenteen autuus ja kirous.Sattuneesta syystä kuljemme nyt päivittäin mukeloiden kanssa päikkymatkaa julkisilla. Se on oikeasti aika kivaa. <br /><br />Mutta. Kaikkeen sisältyy <i>Mutta</i>. <br /><br /><br />Minkä helevatan takia tässä yhteiskunnassa lapset on aina vaan tiellä ja haitta? Hukkapätkä saa usein kokea ohittelua, töytäisyjä ja kiireisten ihmisten kassien huidontaa. Mä alan kuulostaa jo aikamoiselta mammahyeenalta, kun milloin komennan kakaroita - milloin aikuisia. Pieni ihminen jää todella helposti toisten jakoihin. Ja kun se anteeksipyytäminen, se se vasta aikuiselta onkin vaikeaa. Istumapaikkaa saa oikeesti kytätä, lähes urakalla. Tuollainen natiaisenkokoinen on kaikkien jaloissa jonka lisäks hää ei meinaa pysyä ratikan äkkiliikkeissä koivillaan. Mutta ei, paikkaa ei tahdo irrota. <br /><br />KÄYTÖSTAVAT, ihmiset!!! PERKELE!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxEyVNxm8YcJyasStgw8-9oiG1cFSso3xcBlD7iQjbqjchY4drZtHPXjeezjaIBqi8UBTw2Tkj4_iWvqejQvEOtahyphenhyphenM2eEjSaxPwpLoDou-UYAn5CwEcyt8IGDGQZQN3-yeB5SOpxsZtpg/s1600/kesa2013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxEyVNxm8YcJyasStgw8-9oiG1cFSso3xcBlD7iQjbqjchY4drZtHPXjeezjaIBqi8UBTw2Tkj4_iWvqejQvEOtahyphenhyphenM2eEjSaxPwpLoDou-UYAn5CwEcyt8IGDGQZQN3-yeB5SOpxsZtpg/s320/kesa2013.jpg" width="320" /></a></div>
<br /><br /><br />Voi rotta. <br /><br />Mutta, mikäs siitä kun Isompi Ipana tykkää yli kaiken metroista ja ratikoista. Kyllä kelpaapi kyyti!PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7479312932204089459.post-29260072210442800332013-05-29T11:12:00.002-07:002013-05-29T11:39:24.633-07:00Tästä jatkuu...mihin viimeks jäätiin.<br />
<br />
Vuosia on vierähtänyt vanhan blogin lumoissa. Kaikenmoista on tapahtunut. Mutta nyt - nyt ollaan vallan uuden edellä. <br />
<br />
Ruuhkavuodet tykittää kaurapuuropommeillaan, työssä vedetään tukka putkella ja jossain saumassa pitäis kai harrastaa? <br />
<br />
<br />
Sama se. <br />
<br />
Sanon kun on sanottavaa, olen hiljaa kun hyssytyttää. Aihe ei rajaudu vaan päästelen rajattomasti. Mihikäs sitä muuten nokkansa tunkisi, ellei joka paikkaan? Enkä kuulu kehenkään enkä mihinkään - Kuulun vain itselleni, mielipiteineni. <br />
<br />
<br />
Tervetuloa kelkkaan!PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.com8