Vuosipäivitys!

Kesähelteinen tervehdys jälleen näin vuoden kirjoitustauon jälkeen.

Itseasiassa, ei minulla ole sen tähdellisempää sanottavaa: tuhannen mutkan kautta päädyin lukemaan vanhasta blogistani erästä tekstiä ja sieltä eksyin takaisin tähän blogiin.

Luin viimeisen kirjoitukseni sieltä vuoden takaa. Silloin "stunttimies" oli tekemässä muuttoa luoksemme. Tämän jälkeen onhin jo ehtinyt tapahtumaan: muutimme yhdessä isompaan kotiin ja paukautimme karaten vihille viimevuoden talvella. Nyt yritämme kärsivällisesti odotella, kuinka kotimme rakentuu. Ihanan elämänmakuista ja tavallista!

Jälkikasvulle kuuluu hyvää ja elämä porskuttaa eteenpäin mallillaan: Nakkis nauttii koulusta ja Bullis aloittaa koulun syksyllä. Tämän jälkeen on saateltu molemmat mukulat koulumaailmaan. Ah sitä Wilma-viestien määrää ensi syksynä...

Itse tein männävuonna ammatillisesti irtiottoa, palaten kuitenkin takaisin omaan tuttuun työnsarkaan. Muutos oli loppuviimein siinä, että siiryin asiantuntijatehtäviin kehittämishankkeeseen. Nyt on silläkin sortilla hyvä olla!

Me voimme hyvin. Meillä on kaikki hyvin. Ihanan tuikitavallista, hyvää, kaikinpuolin maukasta ja normaalia arkea. Pientä elämää, jossa kaikki asiat ovat mukavasti ja juhlaan on aina aihetta.

Voikaa hyvin!
Ihanaa kesänaikaa kaikille.

Maailma makaa mallillaan

Kuin hetken mielijohteesta, pölähdin kurkkaamaan että mitä on viimeksi ajat sitten kirjoitettu. Samalla naurahdin, että aikalailla on joku sisäisen kellon tsekkaus menossa: viimeksi tasan vuosi sitten hihkuin että täällä ollaan. Pitääkö siis ottaa tsekkaus?

-  Naggis aloitti koulun. Se oli isoa ja pelottavaa ja karmivaa - MINULLE. Penska taasen on hihkunut riemusta alkaen päivästä yksi. Taksi tuo ja vie- se toimii upeasti. Koulu toimii upeasti. IP-kerho ja loma-ajan kerhot toimii upeasti. Koulussa on jopa lääkäri, se historiallinen hahmo jota emme kehitysvammapoliklinikan aikana ole koskaan kunnolla tavanneet.

- Bullis, noh - on Bullis. Tyyppi on fiksu ja filmaattinen halutessaan, haluamatta hän muistuttaa lähinnä pyörremyrskyä. Opettelee lukemaan, koska tyhmä äiti ei osaa vasta kysymyksiin kuten

Miksi maailman vesissä on niin paljon vettä?
Miksi oli liitukausi ja triaskausi ja kivikaudella ihmiset?
Miksi vauvat ei tule ulos navasta?

- Minä.  No, olen minä. Yritän selviytyä arjessa työn, lasten ja kaiken sen välillä, mitä sinne väliin mahtuu. Paljon olisi kerrottavaa siitä, kuinka ihmisen pälli vaan tuppaa leviämään, kun tukipalvelut perheille/erityislapselle/erityislapsiperheelle on naurettavan paskat, puhumattakaan yksinhuoltaja-erityislapsiperheestä. Nyt oon pääsyt jo eroon vaiheesta jossa sanon kauniisti (kesti noin 7-vuotta) ja olen tykitellyt ihan suoraan "eiooeituun"-myyjille vammaispalveluissa että teidän palvelunne on aivan naurettavat. Parastahan oli, kun erehdyin käymään perheneuvolassa - no siitä kupletista täytyy kertoa ihan erikseen joku kerta. */mental note, kirjoita "PERHENEUVUOLA VAIN NORMEILLE" - postaus.

- Me. Niin siinä kävi, meitä on nykyään me. Kaksi lasta ja äiti, sekä bonusperheenjäsen. Tästä enemmän, kai joskus, mutta nyt vaan voi todeta että kaikkea se elämä eteen roudaa. Virallisesti täällä vielä elellään kukin omassa kodissaan, mutta ennenkaikkea kekarat ovat ryhtyneet kyseinalaistamaan aikuisten eri osoitteet. No joo, ehkä me akuisetkin. Aikalailla.

Miksi Stunttimies asuu omas kodis eikä täällä meidän kanssa?
Miks Stunttimiehen pitää mennä aina omaan kotiin?

Noh. Perheen Bonusjäsen  (aka Stunttifaija/Bonari/Stunttimies/Bonusmies) on löydetty kehä kolmosen ulkopuolelta. Sielläkin on siis eloa, epäilin tuota kyllä aikana hartaasti - mutta on, muutakin kuin poroja ja satunnaisia festareita. Nyt Stunttimiehen duunina on roudata pakettinsa tänne, mutta se ottaa aikaa. Elämänsä uudelleenorganisointi on kaikille työtä vaativaa juttua, vaikkakin se olisi kuinka mieluisaa.

Mistä mä sit nyt sain innon taas naputella?
Stunttimiehen tietokone tuli tänne mun luo. Mulla on kuulkaattes ihan näyttö ja näppäimistö, tietokone ja tietokonepöytä! Kelpoo ihmisen kirjoitella. Joten saattaa olla, että kaiken keskellä mä taidan jälleen innostua kirjoittelusta.

Joulunaikaa. Talvea, synkkää sysipimeää, loskaa, vettä ja uhkailua vakoilevilla joulutontuilla!
Sitä kaikkea teille!

Palataan!