Julkisen liikenteen autuus ja kirous.

Sattuneesta syystä kuljemme nyt päivittäin mukeloiden kanssa päikkymatkaa julkisilla. Se on oikeasti aika kivaa.

Mutta. Kaikkeen sisältyy Mutta.


Minkä helevatan takia tässä yhteiskunnassa lapset on aina vaan tiellä ja haitta? Hukkapätkä saa usein kokea ohittelua, töytäisyjä ja kiireisten ihmisten kassien huidontaa. Mä alan kuulostaa jo aikamoiselta mammahyeenalta, kun milloin komennan kakaroita - milloin aikuisia. Pieni ihminen jää todella helposti toisten jakoihin. Ja kun se anteeksipyytäminen, se se vasta aikuiselta onkin vaikeaa. Istumapaikkaa saa oikeesti kytätä, lähes urakalla. Tuollainen natiaisenkokoinen on kaikkien jaloissa jonka lisäks hää ei meinaa pysyä ratikan äkkiliikkeissä koivillaan. Mutta ei, paikkaa ei tahdo irrota.

KÄYTÖSTAVAT, ihmiset!!! PERKELE!

Voi rotta.

Mutta, mikäs siitä kun Isompi Ipana tykkää yli kaiken metroista ja ratikoista. Kyllä kelpaapi kyyti!